Kymmenen tuhatta vuotta sitten Kymijoen alue oli jääkauden jäljiltä vielä arktisen meren pohjaa. Vähitellen maan kohoaminen johti suolattoman Ancylusjärven muodostumiseen. Tämän sokkeloisen suurjärven vedet laskivat luoteisosastaan Pohjanlahteen. Päijänne muodostui noin 8000 vuotta sitten kumoutumalla Ancylusjärvestä. Tuolloin Kokemäenjoki oli Saimaan, Päijänteen ja Pyhäjärven yhteinen purkautumisreitti. Maan kohoaminen Päijänteen pohjoispuolella johti sitten Litorinakaudella 6000 vuotta sitten murtumaan nykyisen Vuolenkosken alueella, jossa Salpausselkä on matala. Valtavan luonnonmullistuksen myötä syntyi yhteys jo aikaisemmin mahdollisesti alueella olleeseen Voikkaan ja
Ensimmäiset keltin kylää koskevat maakirjat ovat peräisin vuodelta 1510. Silloisessa maakirjassa on luettelo kylän isännistä. Tuolloin kylä oli hiljainen muutaman savupirtin muodostama yksikkö tiettömien taipaleiden takana. Talot rakennettiin vieri viereen, mikä tietysti lisäsi tulipalojen vaaraa. Vanhan maapohjalle rakennetun asumuksen rapistuessa viereen rakennettiin uusi. Kesäisin asuttiin aitoissa, mutta talvisin ahtauduttiin nokisiin ja pimeisiin savupirtteihin, joihin kovien pakkasten ajaksi jouduttiin ottamaan myös eläimet.
Kauan eivät kelttiläiset saaneet nauttia rauhan vuosista, sillä 1610 alkoi uusi sota Venäjää vastaan. Väenotot ja kyyditykset rasittivat kyläläisiä, mutta nyt oli sotaonni parempi ja kotiseudulla siten rauhallisempaa. Kyttälän isännän kaikki kolme poikaa saivat surmansa sodassa ja Matin kuollessa jäi kruunulle kovat verorästit, joille ei löytynyt maksajaa. Kaarlo Wrede osti kruunulta näiden verojen kanto-oikeuden. Suku menetti oikeutensa Keltin tiloihin vuoden 1686 isoreduktiossa.