Kruununperillisen ampuminen Sarajevossa 1914 sai Itävalta-Unkarin julistamaan Serbialle. Liittolaissuhteiden vuoksi Saksa julisti sodan Venäjälle ja pian Eurooppa oli jakautunut keskus- ja ympärysvaltoihin, oli alkanut Ensimmäinen maailmansota. Maailmansodan syttyminen jyrkensi suomalaisia asenteita. Ylioppilasnuorison piirissä syntyi Saksan tukema jääkäriliike, jonka tavoitteena oli Suomen täydellinen itsenäistyminen aseellisin voimin.

Bolsevikkien kaapattua marraskuussa vallan Venäjällä kypsyi Suomen tilanne itsenäisyydelle. Joulukuun kuudentena 1917 eduskunta hyväksyi senaatin ilmoituksen siitä, että maa oli nyt itsenäinen. Saman vuoden lopulla uuden Neuvostovenäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti itsenäisyyden "kansojen itsemäärämisoikeuden periaatteiden" mukaisesti. Tammikuussa 1918 alkoi sisällissota.

Skyttälän talo joutui pois alkuperäiseltä omistajasuvultaan, kun kauppias Ernst Kari osti sen 1906. Karin sekatavarakauppa perustettiin Kuusankoskelle viime vuosisadan lopulla. Kaupan ympärille kehittyi vähitellen taajamaan liikekeskus, jota kutsuttiin Karin tulliksi. Kauppias oli varakas mies, hän teki jopa tuohon aikaan ennenkuulumattoman ulkomaanmatkan aina Palestiinaan asti. Hän istutti talon eteläpuolella olevan puutarhan, jossa kasvaa omena- ja kirsikkapuita. Ne ovat siis antaneet satoaan kohta sadan vuoden ajan. Talo ei pysynyt hänenkään omistuksessaan pitkään vaan siirtyi Paavolalle, jonka lahjakkaista pojista toinen muutti myöhemmin Kanadaan ja toinen ryhtyi paperimestariksi Kymintehtaalle. Tuohon aikaan talo oli kukoistava ja kylällä puhuttiin hieman happamasti "Töyryn herroista ja Keltin hienoista" tarkoittaen Paavolan poikia ja Hilja Lehtimäkeä sekä Martta Peltosta. Seuraava talon omistaja oli Yrjö Jurkkola.

{mosimage}

Skyttälän talo 2000-luvulla

Erik Lassilan rakentaman talon, (jonka paikalla nyt on Olli Lehtosen talo) osti Heinolan Imjärveltä kotoisin oleva vauraan talon poika Juho Kepilä. Erik Lassila oli rakentanut uljaan rakennuksen, mutta hänestä ei ollut talon pitäjäksi. Talo oli velkainen hänen kuollessaan noin viisikymmenvuotiaana. Erik Lassilalta jäi leski, 16- vuotta vanha Karoliina- tytär sekä poika Otto. Taloon muuttava Juho Kepilä muutti sukunimensä Peltoseksi ja nai hieman vastahakoisen nuoren Karoliinan. Karoliinan kerrotaan piiloutuneen ennen hääyötä. Pariskunnalle syntyi huonosta alusta huolimatta yhdeksän lasta, joista viisi eli aikuisikään asti. Pojat olivat Juho (Jussi), Yrjö ja Antti. Vanhin pojista jäi pitämään Peltosen taloa ja Yrjölle osoitettiin palsta Metsolasta kylän luoteisreunalta. Sinne hän rakensi ensimmäisen talonsa. Antti rakensi Anttilan, jota nyt asuttaa Kallion perhe. Jussin hallinnassa Peltosen tila joutui vähitellen epäonnistuneiden liiketoimien myötä rappiolle. Lopullisesti Peltosen komea talo sananmukaisesti lysähti kasaan 1960- luvulla Mauno Peltosen aikana. Yrjö Peltonen puolestaan siirtyi Metsolasta Keltin Kaupanmäelle, jonne hän rakensi kaupparakennuksen, joka vieläkin on pystyssä hyväkuntoisena. Toimittuaan joitakin vuosia kauppiaana hän hankki v. 1931 Skyttälän talon. Tuohon aikaan pihapiiri oli kovin erinäköinen kuin nyt.
Kulmakamarin omisti Anna Skyttälä. Huone oli tyhjillään ja lukittuna. Se saatiin omaan käyttöön vasta hänen kuolemansa jälkeen. Aittarakennus pihan itäsivustalla oli kaksi kertaa nykyistä pitempi. Ruusupensaiden kohdalla oli vajarakennuksia ja pihapiirin ulkopuolella pohjoissivustalla oli sauna ja pajarakennukset, joihin liittyi tulipalon vaara. Rakennuksissa oli pärekatot. Osa rakennuksista jäi myyjälle, joka siirsi ne pois pihapiiristä. Yrjö Peltonen ehti rakentaa navetan uuteen uskoon mutta talon uudistamissuunnitelmat jäivät kesken. Hän kuoli talvisodan alla 1939. Yrjö Peltosen leski Hilja P. (os. Lehtimäki) asui talossa kuolemaansa asti (1966). Hän oli käynyt Heinolan opettajaseminaarin ja toimi Keltin koulussa vuosikymmenet opettajana. Hänestä tuli kylälle keskeinen hahmo. Peltosten tyttäret Taimi ja Aino jakoivat tilan. Kumpikaan ei ole jäänyt paikkakunnalle vaan he muuttivat Helsinkiin. Taimi valmistui hermo- ja mielitautien erikoislääkäriksi ja Aino diplomi-insinööriksi maanmittausalalle. Pihapiiri rakennuksineen ja lännenpuoleiset pellot jäivät Taimille Ainon saadessa riihirakennuksen ja runsaammin metsämaata.

1900- luvun tapahtumat antavat aiheen toiseen kirjoitelmaan. Vielä on saatavissa muistinvaraista tietoa elämästä Keltin kylässä vuosisadan alussa. Tämän tiedon tallentamisella on kiire. Ehkäpä seuraavan tarinan nimeksi tulee "Toton ääressä - muistelmia vanhasta Keltistä".



Lähdeaineisto:
Toim. Seppo Zetterberg: Suomen historian pikkujättiläinen, WSOY 1978
Tauno Kuosa: Jokamiehen Suomen historia, WSOY 1963
Carl Grimberg: Kansojen historia, WSOY 1966
Peter Englund: Suuren sodan vuodet, WSOY 1996
Peter Englund: Pultava, ArtHouse 1998
Emil Hietala: Ketju konui puheit! 1982
Jukka Vainio: Keltin jutut 1998
Ossi Seppovaara: Kymijoki, virran kohtaloita vuosisatojen saatossa, 1988
Aimo Halila: Iitin historia I, toinen painos 1988
Eero Niinikoski, Jari Talvisto: Kuusankosken kirja, Gummerus, 1997

Kuusankoskella 26.6.1999 Hannu Tapiovaara