Kelttiläisiä kulttuurin ystäviä
______________________________________________________
_Jaakko Nieminen Kyttälänmäellä
________________________________________________________________________
Eila Taavila ” Yhtään matkaa en antaisi pois ”
Valokuva: Eila perulaisessa asussa (kuva Annikki Arvila)
Pohjois-Kymenlaaksosta Keltin kylästä tämä maalaistalon emäntä on reilun kolmen vuosikymmenen ajan lähtenyt rohkeasti ympäri maailmaa kohdistuville matkoilleen. Hän aloitti matkailun kotimaasta ja Pohjoismaissa. Myöhemmin hän on tutustunut lähes jokaiseen maanosaan.
Eila Taavila – on täyttänyt jo 70 vuotta, mutta sitä ei hänen kanssaan keskustellessaan tule ajatelleeksi. Niin energinen ja eloisa ihminen hän on. Häntä voi luonnehtia adjektiiveilla iätön ja ajaton.
Eila Taavila oli vuosia Kuusankosken kotiseutumuseon hoitajana. Hänet tunnetaan myös aktiivisena järjestöihmisenä. Moni vuosikymmentä kestänyt marttayhdistyksen jäsenyys on todiste tästä.
Elämänkumppaninsa Jorma-isännän kanssa heillä on takanaan 55 yhteistä vuotta. Tänä aikana heille on kertynyt paljon yhteisiä asioita elämäänsä: seitsemän lasta, yhteinen maatalousyrittäjyys, lukuisa joukko lapsenlapsia ja heilläkin jo jälkipolvea. Yhteinen kotikylä ja tutut naapuri ympärillään, mutta yhtä asiaa he eivät ole jakaneet. Nämä ulkomaanmatkat ovat aina olleet Eila Taavilan ihan ”oma juttu.”
Mistä kaikki alkoi?
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hannu Naumanen In Memoriam 1946-2008
Hannu Naumanen oli aikanaan vuonna 1969 yksi Keltin Nuoret ry:n perustajajäseniä. Hän oli aktiivisesti toiminnassa mukana yhdistyksen nyt jo lähes 40 vuotisen taipaleen aikana.
”Tunnollinen ”lautapoika” piti huolen, että timpureilla riitti veistettävää” - näillä sanoilla Hannua on kuvailtu Keltin Nuoret ry:n Myllytupa-projektin sivuilla. Hannu olikin yksi ahkerimpia talkoomiehiä kun Keltin Myllytupaa kesällä 2006 pystytettiin.
Hänestä ei varmasti kenelläkään voinut olla ihmisenä pahaa sanottavaa. Vaikka Hannu asuikin viimeiset vuotensa Kuusankoskella niin hänen kumarainen, lippahattupäinen hahmonsa oli tuttuakin tutumpi näky Keltintiellä. Matka taittui kävellen Keltin entiseen kotitaloon ja yleensä edelleen Napan ABC:lle asti, siellä Hannu vietti monta yönselkää – ykköstä siemaillen ja Helsingin Sanomia lukien.
Häntä saattoi helposti pitää hieman syrjäänvetäytyneenä, koska hän ei pitänyt meteliä itsestään, mutta viimeistään hänen nasevat, ajankohtaiset, yhteiskuntaamme kohdistuneet, kriittiset kommentit herättivät kanssakulkijan huomaamaan, että Hannu seurasi aikaansa ja tiesi tarkkaan sen mitä kulloinkin ympäröivässä maailmassa tapahtui.
Hannu ei paljon hymyillyt, mutta silti häneltä saattoi saada yllättäen hyvinkin lempeän kommentin.
Hän oli hyvä ihminen. Moni meistä tunsi Hannun ja varmasti moni jää kaipaamaan häntä ystävänä, Keltin kyläläisenä ja yhdistyksemme jäsenenä.
Keltin Nuoret ry
Keltin kyläyhdistys (2008-04-24)
J.K. Hannun muistoa voimme käydä kunnioittamassa Kuusankosken hautausmaalla olevan polttohaudattujen muistomerkin äärellä.