Kelttiläisiä kulttuurin ystäviä
______________________________________________________
_Jaakko Nieminen Kyttälänmäellä
________________________________________________________________________
Eila Taavila ” Yhtään matkaa en antaisi pois ”
Valokuva: Eila perulaisessa asussa (kuva Annikki Arvila)
Pohjois-Kymenlaaksosta Keltin kylästä tämä maalaistalon emäntä on reilun kolmen vuosikymmenen ajan lähtenyt rohkeasti ympäri maailmaa kohdistuville matkoilleen. Hän aloitti matkailun kotimaasta ja Pohjoismaissa. Myöhemmin hän on tutustunut lähes jokaiseen maanosaan.
Maalaistalon emäntänä ja virkanaisena
Eila Taavila – on täyttänyt jo 70 vuotta, mutta sitä ei hänen kanssaan keskustellessaan tule ajatelleeksi. Niin energinen ja eloisa ihminen hän on. Häntä voi luonnehtia adjektiiveilla iätön ja ajaton.
Eila Taavila oli vuosia Kuusankosken kotiseutumuseon hoitajana. Hänet tunnetaan myös aktiivisena järjestöihmisenä. Moni vuosikymmentä kestänyt marttayhdistyksen jäsenyys on todiste tästä.
Elämänkumppaninsa Jorma-isännän kanssa heillä on takanaan 55 yhteistä vuotta. Tänä aikana heille on kertynyt paljon yhteisiä asioita elämäänsä: seitsemän lasta, yhteinen maatalousyrittäjyys, lukuisa joukko lapsenlapsia ja heilläkin jo jälkipolvea. Yhteinen kotikylä ja tutut naapuri ympärillään, mutta yhtä asiaa he eivät ole jakaneet. Nämä ulkomaanmatkat ovat aina olleet Eila Taavilan ihan ”oma juttu.”
Mistä kaikki alkoi?
Vuonna 1969 Eila Taavila valittiin Kuusankosken Museolautakuntaan ja heti ensimmäisenä vuonna hän lähti edustamaan lautakuntaa Pohjanmaalle Nivalaan. ”En edes tiennyt lähtiessäni, missä Nivala sijaitsee”. Museoviraston edustajana hän kiersi alkuvuosina Suomea, erilaisia kotiseutujuhlia. Sitten tuli ensimmäinen ulkomaanmatka Pohjois- Ruotsiin, kotiseutujuhliin - kuinkas muuten. Maamiesseuran järjestämillä reissuilla oli joskus aviopuolisokin mukana. Hänkin on tehnyt sen verran matkoja, että pystyi toteamaan, että matkailu ei häntä kiehtonut millään lailla. Matkoilla hänellä tuli aina vain kova kiire kotiin. Yhteinen Viron matka jäi kaukaisimmaksi pariskunnan yhteisistä matkoista.
He tekivätkin yhteisen sopimuksen, että vaimon matkusteluun hänen miehensä ei jatkossa puutu millään lailla.
Eila Taavilan maailma laajenee pikkuhiljaa
Pohjoismaat tulivat ensin tutuksi. Usein matkoilla oli matkaseurana lapsenlapsia. Muutama lapsenlapsi mukanaan Eila tutustui Gotlannin saarella Peppi Pitkätossun asuinympäristöön, muistellen nyt jälkikäteen sitä kuinka hauskaa heillä oli yhdessä siellä seikkailla. Sitä seurasi Turkin matka, Madeiran matka, Heikki Hietamiehen isännöimä Välimerenristeily; Italia, Espanja, Ranska ja Monaco, Marokko ja Ibiza– näiden matkojen myötä kasvoi halu nähdä yhä kaukaisempia paikkoja.
Kuinka monta maata ja maanosaa?
Matkoja on tässä kolmessakymmenessäviidessä vuodessa ollut aina vähintään yksi vuodessa, joinakin vuosina kaksikin. Kun kysyin Eila Taavilalta, että osaako hän nimetä kuinka monessa maassa hän on käynyt. Hän vastasi, että ei tarkkaan lukua ole enää pitänyt, mutta onhan niitä useampi kymmentä. Pelkästään Atlantin hän on ylittänyt kuusi kertaan. Koko manner on tutkittu Kanadasta Etelä-Amerikkaan. Hän nauroi, ettei hän arvannut nuorena huuhtoessaan käsiään Jäämeren rannalla, että hän joskus eläessään on huuhtonut kätensä jokaisella mantereella – idässä ja lännessä. Aivan Lännessä Amerikassa, Etelä-Afrikassa, Indokiinassa, Uudessa-Seelannissa.
Pääosin matkat ovat olleet kaukomatkoja. Euroopan manner ja kaupunkilomat ovat jääneet vähemmälle.
Kaikki on ainutkertaista
Yhtään kertaa Eila Taavila ei ole palannut toista kertaa matkakohteisiin vaan kaikki matkakohteet ovat olleet hänelle aina uniikkeja. Ja koettuja matkakohteita on runsaasti.
Kiertomatka Etelä-Amerikassa: Brasilia, Paraquay, Uruquay, Mexiko ja Argentiina.
Borneon viidakossa kannibaalien kanssa. Mukava tanssihetki - siellä alkuperäiskansan parissa.
Eila oli samoissa kynttiläjuhlissa Amerikan päämiehen puolison kanssa Sri Lankassa. Samalla matkalla, jossa Eila Taavila sai erityiskohtelun norsusafarille lähdettäessä, hän sai nimittäin hetken ratsastaa pyhän norsun selässä.
Iranissa taas tutustuttiin aivan erilaiseen kulttuuriin, Etelä-Afrikka ja Kenian Safari – matka. Kolme viikkoa Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Kiina ja Intia tuttuja nekin. Nyt viimeinen matka vuosi sitten tammikuussa – Indokiinaan.
Vietnam, Laos ja Myamar eli entinen Kambotza.
Ja lumiukkoja tehdään
Kaikkialla maailmalla hän on saanut kokea ihmisten ystävällisyyden. Sitä hän erityisesti painotti.” Ihmiset ovat sinulle ystävällisiä, jos vain annat heille tilaisuuden” totesi Eila Taavila. Yhtään kertaa hän ei ole kokenut itseään uhatuksia. Näistä mukavista kohtaamisista hän on aina välillä saanut matkan jälkeen mukavia yllätyksiä kotiin. Valokuvia, kortteja ja kirjeitä uusilta ystäviltä maailmalta. Erityisesti hän muisteli kirjeenvaihtoaan madakaskarilaisen matkanjohtajan, luonto asiantuntijan kanssa, jolta sai erityistä kiitosta asenteestaan mukavana, erilaisena turistina.
Iranin matkalla hän muistelee tavanneensa Ranskassa virkauran tehneen diplomaatin, jolla siis oli vähän käsitystä Pohjoismaalaisista ja erityisesti Suomalaisista. Siitä miten suomalaiset ovat vakavia ja totisia.” Mitä te siellä lumen ja jään keskellä oikein voitte tehdä muuta kuin hiihtää, saunoa ja vodkaa juoda?” tämä diplomaatti totesi. Tähän Eila Taavila oli vastannut napakasti ” No tehdään me joskus jokunen lumiukkokin.”
Kielitaitoa on riittänyt
Eila kertoi, että hänen kielitaitonsa juontaa Peruskoulusta. Englanti ja Ruotsi – niillä hän on matkoillaan pärjännyt ja tuttavuuksia maailmalla solminut. Nyt tietysti herää ihmetys, että miten 20 –luvulla syntynyt ihminen on peruskoulun voinut käydä? Eila Taavila nauroi, että hän oli aikanaan Kuusankoskella miettimässä Peruskoulun opetussuunnitelmaa Kuusankoskelle. Sitten hän olikin päättänyt kokeilla, että mitä tuli suunniteltua ja testasi kyseisen opetussuunnitelman aikuisopiskelijana. Muutenkin hän kouluttautunut aktiivisesti aikuisella iällä, ”piirongin laatikosta löytyy 30 erilaista kurssitodistusta”. Eila Taavila naurahti syystäkin ylpeänä.
Oletko koskaan ollut pulassa?
Eila kertoi, että matkat ovat pääsääntöisesti aina olleet saman matkatoimiston järjestämiä matkoja. Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut. Tilanteet matkoilla ovat aina olleet hyvin hallittuja. Mikäli turvaa on tarvittu, niin aina on ollut tarpeellinen määrä vartijoita tai sotilaita turvaamassa matkailijoiden eloa. Ikävämpänä muistonaan hän pitää Aasiassa matkalla toteutettua retkeä. He olivat pienemmällä seurueella kävelleet tutustumaan niemeen, jossa majaili kaikkein toivottomimmat huumeidenkäyttäjät. Nuoria ihmisiä pitkin tannerta omien ulosteidensa joukossa, sen näyn Eila Taavila sanoi piirtyneen ikuisiksi ajoiksi mieleensä. Todella surullinen asia näiden ihmisten itsensä kannalta, hän totesi.
Eila Taavila muisteli, että hän itse on sairastunut vain kerran, hän sai Perussa vatsataudin. Hän sai paikalliselta lääkäriltä ja hoitajalta niin hyvän hoidon, että jaksoi hyvin lentää kotiin. Aasian matkansa jälkeen hän muisteli saaneensa korkean kuumeen ja hänellä todettiin Salmonella. Hän itse uskoo, että sillä on merkitystä, että hän on aina etukäteen huolehtinut kaikki tarvittavat rokotukset.
Yksikään kohde ei nouse toisen edelle
Kysyin Eilalta, että mihin kohteeseen hän haluaisi palata, mikäli mahdollisuus olisi.
”Yhtään matkaa en antaisi pois, ne ovat olleet elämäni suuri asia. Hän sanoi, että olisi tällä hetkellä tyhmä kuin saapas, ilman näitä omaa ajatusmaailmaansa avartaneita matkoja. On ollut todella mielenkiintoista tutustua ja nähdä, miten ihmiset muualla elävät. Maailma on meille avoinna ja minulle se on ollut aina erityisen avoinna” totesi Eila. Viimeisellä matkallaan Indokiinassa vuosi sitten hänelle tuli kuitenkin voimakas tunne, että nyt tuli määrä täyteen. Hän koki voimakkaasti, ettei hän tulisi enää tekemään uusia matkoja. ”Ja eihän kukaan enää suostuisi näin vanhaa ihmistä vakuuttamaankaan” hän nauroi.
Haastattelu ja kuvaus tehty syksyllä 2005 ©Annikki Arvila